Muutoksen tuulet puhaltavat pohjoista kohti.

Olen huomannut, että villasukkien tekeminen ei tällä hetkellä ole se mitä haluan tehdä. Sukkia on toki edelleen mukava tehdä, aikaa ei vaan meinaa riittää. Olen ajatellut että kirjoitan aina jokaisten valmistuneiden sukkien jälkeen, mutta olen päättänyt muuttaa sääntöjä. Kirjoitan kun siltä tuntuu, mistä tuntuu.

Valmistuivat ne 11 sukatkin. Tilaustyönä. Aikaa meni ihan liian kauan.

Olen innostunut vaatteiden muokkaamisesta. Ostin varustelekasta vanhan Bundeswehrin kenttätakin. En aivan hirveästi innostu tuosta kurkkupikkelssi kuosista, joten päätin värjätä takin mustaksi.

Musta ei ole viime vuosina ollut niitä suosikki värejä, koska Siperian kissat ja Rölli.  Projekti on vaiheessa, mutta nyt ollaan päästy jo tähän.

X - Takaisin perusasioiden äärelle.

Olemme edenneet siihen pisteeseen, että kasassa on kymmenet sukat. Väli 9 ja 10 välillä venähti vähän liian pitkäksi, koska kevät, kesä, kaikkea muuta tekemistä. Vuodeksi ostamani nettiosoitekkin meni vanhaksi, koska en nähnyt oikein mitään syytä maksaa siitä, kun suurinosa käviöistä löytää tänne facebookin kautta. 

Ihan jännitti että osaako sitä enää tehdä, mutta se on kuin pyörällä ajamista, kerran kun oppii niin sen vaan osaa. Olen tehnyt tästä samasta väristä sukat jo joskus aikaisemmin, mutta päätin tehdä vielä yhdet, koska väriyhdistelmä on mielestäni niin mainio. Seuraavat sukat olen suunnitellut tekeväni yhtäaikaisesti. Saa nähdä mitä siitä tulee...

Mutta sitten asiaan.

Olen keksinyt uuden tavan sabotoida yöuneni ja tehdä yksinäni olemisesta astetta jänniytävämpää. YouTube.

Youtubesta löytyy todella paljon outoa settiä, enkä tarkoita hauskoja kissavideoita. Olen aina uskonut jossain määrin yliluonnolliseen. Nämä tähän kokoamani ovat ne jotka ovat syystä tai toisesta pelottaneet tai aiheuttaneet minulle epämukavan tunteen. Ja se jos joku on mukavaa, että joku tekee videon nettiin ja se aiheuttaa erilaisen tunteen. 

Oikeastaan tämä liittyy myös siihen että olen hillitön kauhu fani. Pidän sitä epämukavaa tunnetta mukavana. Ainakin silloin kun olen kuskin paikalla.

Elisa Lamin Tapaus

Elisa Lam oli 21-vuotias kanadalaisopiskelija, joka asui Cecil hotellissaan kunnes katosi 31.1.2013. Lam oli kadoksissa 19.2.2013 saakka, kunnes hänen ruumiinsa löydettiin hotellin katolla olevasta vesitankista. Hotellin asukkaat olivat valittaneet että hanavesi on tummaa ja se haisi oudolle. 

Hotelli Cecilin maine ei ole sieltä puhtoisimmasta päästä. Murhia ja kuolemia löytyy tämän hotellin historiasta. Elisan kuolema ei kuitenkaan kuolinsyyntutkinnan mukaan johtunut väkivallasta. Hän hukkui. Elisa löydettiin vesitankista alasti, hänen vaatteensa löytyivät myös tankista. Hänen ruumiistaan ei löytynyt jäämiä huumeista tai lääkkeistä.

Videolla näkyy kuinka Elisa käyttäytyy perin oudosti hississä.  Miten Elisa päätyi vesitankkiin, on vielä mysteeri. Katolle johtava ovi on lukittu ja sen avaaminen aiheuttaa hälytyksen. Tankki on 2,4 metriä korkea, eikä sinne ole tikkaita. Lisäksi tankin päällä oleva luukku on ilmeisesti aika painava.  Klikkaa vieressä olevaa kuvaa päästäksesi videoon.

Yksi teoria on että Elisa, joka kärsi ainakin masennuksesta, sai jonkinmoisen psykoottisen episodin, hankkiutui kenties palotikkaita pitkin katolle, kiipesi tankin päälle, avasi luukun, hyppäsi sisään, sulki luukun, riisui vaatteensa ja lopulta hukkui. 

Jenkki versiokin tehtiin.

Elisa Lamin tapauksessa on paljon yhteyksiä Japanilaiseen Dark Water kauhuelokuvaan josta tehtiin Hollywood versio. Yhteydet liittyvät nimenomaan tähän uudempaan amerikan versioon. Elokuva ilmestyi 2005. Elokuvassa on muunmuassa Cecilia niminen tyttö (Cecil Hotelli). Lisäksi pääosahahmon nimi on Dahlia, mistä taas voi vetää viivan Black Dahlia murhaan, jonka uhri asusti Hotelli Ceciliassa ennen kuolemaansa. Elokuvassa tulee mustaa vettä hanasta, siinä on hissi ja vesitankkiin on delannut tyyppi joka kummittelee talossa.

Oli miten oli, mutta tuo hissin turvakameravideo on mielestäni karmiva.

Ensi kerralla pysyn valitsemallani tiellä ja esittelen jotain muuta...

Syväluotaava syrjähyppy sisustuksen maailmaan.

Ja sitten jotain aivan tavallisesta poikkeavaa... Sain Sisustushaasteen Syvältä Blogin Sannalta. Kiitos haasteesta! :)

Säännöissä lukee että pitäisi keksiä uudet kysymykset ja haastaa joku toinen blogaaja, mutta eiköhän me seurata Sannan esimerkkiä ja mennä näillä samoilla :)

Haastan Kuusin Kotona Blogin Leenan!

Haastattelu oli tässä kuvitteellisessa julkaisussa. 

Teksti: Hans Fürdeluxenburg

Kuvat: Kotialbumi.

Saavun hämyiseen kynttilöillä valaistuun oleskelutilaan. Ilmassa tuoksuu vastajauhetun kahvin aromit. Vastapäätä istuu mies Nurjat Puolet Blogin takaa. En näe hänen kasvojaan, sillä ne jäävät kynttilän valon ulkopuolelle. Nurkassa istuu kääpiö, joka soittaa balalaikalla jotain kaihomielistä slaavilaista iskelmää. Kysyn isännältäni soittajasta ja tämä kertoo sen olevan Korvatunturin entisiä tonttuja, joka viime yt-kierroksen jälkeen päätyi tänne työllistämisohjelman kautta. Aikamme turisteltuamme pääsemme varsinaiseen asiaan, eli sisustushaasteeseen.

1. Onko oma sisustusmakusi vuosien saatossa muuttunut ja jos on, niin miten?

On varmasti. Kehittynyt, kypsynyt ja vahvistunut. Olen aina pitänyt erikoisista esineistä. Tykkään että kirjahyllyssä on esineitä joita katsoa. Eli minimalistinen tai askeettinen tyyli ei ole mun juttu.

2. Kuka päättää teillä sisustuksesta?

Kyllähän pääosa kunniasta menee paremmalle puoliskolleni. Onneksi minulla ja Jaanalla on aika samanlainen maku näiden asioiden suhteen.

3. Onko sinulla joku sisustusinhokki? Mikä se on?

Joo on. Se sellainen kaikki valkeana sisustuslehti tyyli on aika kaukana siitä mistä itse pidän. Pidän väreistä :) siinä olen ehkä eniten muuttunut nuoruuteen verrattuna. Silloinhan en tuntenut muita värejä kuin mustan ja ehkä valkoisen.

4. Mikä inspiroi sinua sisustamaan?

Kirpputorit. Jos mahdollista niin ostan mieluummin käytettyä tavaraa, mitä tulee sisustukseen.

5. Minkä taidon haluaisit itsellesi?

Kyvyn ennustaa lottonumerot oikein. Tällä hetkellä osaan ennustaa ne mutta aina väärin :/

6. Mainitse 5 sisustukseen liittyvää lempituotetta joista uskot ettet koskaan luovu.

Kirjat ja hyllyt kirjoille eli kirjahyllyt ovat lähellä sydäntäni. Olen varmaan ollut entisessä elämässäni kirjastotäti, kirjastoauto tai antokvariaattori sillä pidän kovasti kirjoista.

Prahasta tuomani matkamuisto on myös lähellä sydäntäni. Olen aina ollut kiinnostunut näistä vähän erikoisemmista sisustusesineistä. Pääkallo taitaa löytyä kotoa ainakin 3 kipaletta. Yksi näistä on säästöpossu... Tai säästökallo.

Ostin pari vuotta sitten ensimmäisen taideteoksen. Taidegraafikka työ pyramidisilmästä. Maksoin siitä muistaakseni 20€  Jaana teki tuon alemman Taidegraafikka teoksen vanhasta valokuvasta, jossa äitini on mummolan nurkalla mököttämässä. Ikää varmaan jonkun 4-vuotta.

Tykkään naamareista. Veikkaan sen johtuvan kauhuleffa fanituksesta. Olen tähän asti aina pitänyt blogauksissani jotain naamaria, enkä edes tiedä miksi. Anonyymeys on menetetty aikoja sitten kun aloin kirjoittamaan omalla nimelläni näitä jorinoita. Naamarit on vaan mun juttu.

Viides asia mistä tykkään on lasipurkit. Mä en saa enää ostaa näitä. Jaana sanoi että ei enää rahapurkkeja. Haluan kerätä näihin kolikoita ja sitten kun ne on täynnä, kiikutan ne pankkiin. Varsinkin vanhat apteekkipurkit olis siistejä.

7. Jos saisit 2.000 €, niin mihin rahan käyttäisit ja miksi juuri siihen?

Lähtisin ulkomaille etsimään lisää pölynkerääjiä :) olen myös harkinnut vanhan pyörätuolin hommaamista ihan vaan sisustusmielessä...

On aika päättää haastelu, sillä aikaa on kulunut jo aivan liian paljon. Aamu alkaa pikkuhiljaa sarastaa.



Ps. Bonuksena Aamun kuva.

Aamulla on erikoiset nukkumatyylit.

Pelkoa ja Inhoa... I Love It.

Yhdeksännet sukat, yhdeksäs blogaus. Tällä kertaa sukat tehtiin 100% jämälangoista mikä oli aika kivaa. Eipä tarvinnut laskea tai miettiä raitojen paikkoja kun lanka vaihtui viimeistään silloin kun se loppui. Viimeiset sukat joita tulen tekemään metallipuikoilla.

Mutta sitten asiaan...

Minä pidän kauhusta. Olen aina pitänyt. Jo nuorena pojan kloppina katsoin kauhuelokuvia, joita en olisi ikäni puolesta saanut katsoa. Oli kyse sitten elokuvista, kirjoista tai peleistä, kauhu on genre lähellä sydäntäni.

Kauhu on kaikesta päätellen vaikea elokuvataiteen alalaji, sillä olen katsonut melkoisen paljon mitätöntä kuraa, joka ei ole saanut aikaan mitään muuta kuin haukoituksia.

Miksi pidän kauhusta? Pidän siitä tunteesta, kun istun penkinreunaa puristaen ja tuijotan henkeäni pidätellen, peläten hahmojen puolesta. Tämä kyllä edellyttää että hahmoissa on jotain mistä pitää, jotain minkä vuoksi toivoo heidän selviytyvän koettelemuksistaan. Läheskään aina näin ei ole. Säikäytys ja säväri, kun sydän pamppailee pelosta. Ah miten sitä tuntee olevansa elossa :D

Tässä 9 mieleenpainunutta kauhukokemustani.

1. Predator

Eräs varhaisimmista kauhumuistoistani liittyy Predator elokuvaan. Tuo näkymättömäksi muuttuva avaruuden saalistaja vei yö unet kun mummolassa katsoin sen ensi kerran. Olin varmaan reilun kymmenen vanha. En muista. Muistan vain että uni ei meinannut tulla kun olohuone, jossa nukuin, oli täynnä isoja kasveja joiden oksat toivat mieleen viidakon. Viidakossa se Predator metsästi ja nyt se saattaa olla vaikka tuossa kasvin takana.

2. Keskiyön nakertajat

Jostain syystä pelkäsin pienenä tosi paljon avaruusolioita. Pelkään vieläkin. On pelottavaa katsella öistä tähtitaivasta, yksin ja miettiä että kukahan tuolta tähtien takaa tulee kylään, sillä se on kuitenkin vain ajankysymys. Vaikka tämä elokuvasarja on kauhukomediaa, olivat nämä pienet karvaiset pallerot niitä mitä etsin illalla ennen nukkumaan menoa sänkyni alta.

 3. Stephen King - Kalpea Aavistus
Kirja kertoo tarinan kirjailijasta jonka vaimo kuolee yllättäen, hän muuttaa mökilleen jossa alkaa kummittelemaan. Kummitus tarina siis. Olen lukenut kirjan ainakin kahteen kertaan, ja se onkin eräs suosikki kirjoistani. Kummitukset ja henkimaailma on myös kiehtonut minua. Joskus telkkarista tuli most haunted sarja jossa esiteltiin kummitustaloja. Jännää oli, vaikka eräs meedio tuntui vetävän koko homman ihan komediaksi. Sam.. Sam... My spirit guide, Sam what did you say?

4. P.T.

Pelin nimi tulee sanoista Playable Trailer ja kun trailerin on saanut pelattua läpi, paljastuu että
kyseessä on uusi osa Silent Hill pelisarjaan. Traileri koostuu muutamasta eri huoneesta joita kierrätetään siihen malliin että tuntee olevansa "päiväni murmelina" loopissa. Kun löytää ne pienet jutut mihin koskea, jutut mitä lukea, tarina etenee ja looppi muuttuu. Meininki muuttuu kokoajan pelottavammaksi ja kuvioihin tulee varsin pelottava daami. Pelissä ei voi kuolla, mutta se ei tee pelistä yhtään vähemmän pelottavaa. Harvoista asioista tulee nykyään painajaisia mutta tämän jälkeinen yö oli yhtä looppia.

5. Orpokoti  

Espanjassa tehdään hyviä elokuvia ainakin näiden kauhuelokuvia perusteella mitkä ovat päässeet listallani. Orpokoti kertoo tarinan naisesta, joka muuttaa lapsuutensa kotiin, taloon joka oli orpokoti vammaisille lapsille. Eikä aikaakaan kun naisen jälkikasvu saa uuden näkymättömän ystävän. Suosittelen lämpimästi :)

6. The Conjuring
Ed ja Lorraine Warren ovat amerikkalaisia demonologeja ja paranormaalien ilmiöiden tutkijoita, ehkä kuuluisimpia alallaan. Warrenit ovat olleet mukana muunmuassa Amityvillen, Annabelle nuken ja Perronin perheen tapauksissa. The Conjuring kertoo Perronin perheen tapauksesta.

Perhe muuttaa unelmiensa taloon, jolla on kuitenkin synkkä menneisyys joka pyrkii nykyhetkeen. Kellot pysähtyvät aina samaan aikaan keskellä yötä. Taulut ei pysy seinillä. Sitä perinteistä poltergeist meininkiä.  Elokuva ei keksi pyörää uudelleen, mutta esittää asiansa niin hienosti että kyseessä on loistava pätkä. Ja sangen pelottava sellainen :)

Warreneiden elämästä on kirjoitettu kirja, the demonologist, joka on sellaista luettavaa, että en sitä uskalla lukea kuin päiväsaikaan.

7. Human Centipede

Istu poika, Istu. Hyvä poika.

Ehkä hirvein tilanne mitä voi kuvitella: heräät railakkaasti juhlitun illan jälkeen ja huomaat että naamaasi on ommeltu toisen tyypin anukseen kiinni. Asiaa pahentaa että myös sinun anukseesi on ommeltu jonkun toisen suu kiinni. Ja sitten kun tajuat että ruokahan menee ekasta sisään ja vikasta ulos... En tiedä onko leffa lopulta pelottava vai vaan ihan helvetin ällöttävä. Tunnereaktion se ainakin saa aikaan mikä on hienompaa kuin elokuva joka ei herätä mitään.

8. [rec]
Käytiin avopuolisoni kanssa tämä katsomassa ihan elokuvateatterissa. Aikalailla ensimmäisiä espanjankielisiä elokuvia mitä olen nähnyt. Ja perhana miten jännä tää oli. Muut katsojat huusivat jännityksestä ja jälkeenpäin parempi puoleni kertoi että olisi tehnyt mieli juosta teatterista ulos kun jänskätti niin :) Ei kuitenkaan juostu ja hyvä niin, sillä elokuva on mainio. Jatko-osia pari ja jenkki versiokin on tullut, mutta kyllä tämä alkuperäinen on paras. Juonesta voin kertoa sen verran, että Pääosissa on paikallistoimittaja joka on tekemässä juttua palomiesten yövuorosta. Hälytys tulee asuintalosta johon porukka jää sitten lopulta nalkkiin... seuranaan... no enpäs kerro enempää :)

9. Musiikki

Myös musiikki voi olla pelottavaa. Tässä oiva esimerkki: https://youtu.be/61SBxtE-64o. Kappale on elokuvasta Lords of Salem. Koko elokuva on aika jännä, mutta mieleen jäi erityisesti tämä pahaenteinen teema kappale. Elokuva näyttää nuhjuiselta, vähän kuin olisi kuvattu 70-luvulla. Rob Zombie tekee näyttäviä elokuvia, eikä tämä ole sinänsä poikkeus aikaisempiin tuotoksiin.

Akira Yamaoka on japanilainen säveltäjä joka on ollut alkujaan vastuussa Silent Hill pelisarjan musiikista, ja on eittämättä syynä pelin valtaisaan suosioon. Voin myöntää, että olen käyttänyt enemmän aikaa SH pelien soundtrackien kuunteluun, kuin itse pelaamiseen. Tässä näyte: https://youtu.be/YKWK1Wd1UXI. Näyte sisältää kaiken Silent Hill 2 pelin musiikin, ja sieltä löytyy melko pelottavaa meininkiä.

Nro.8: Valion mannekiini maailmalla

Kahdeksannet villasukat ovat valmiit. Täytyy sanoa että olen tyytyväinen, sillä sukat onnistuivat kivasti ja ovat väriltään onnistuneet. Tulee etäisesti mieleen joku Soneran mainoskampanja.

Mutta se villasukista. Oikeastaan haluaisin tänään kertoa eräästä idolistani, kaikkien aikojen suomalaisjääkiekkoilijasta. Puhun tietysti herrasta nimeltä Teemu Selänne, tunnettu myös nimellä finnish flash (suomalainen salami). 

Ammattilaisuransa hän aloitti Helsingin Jokereissa josta siirtyi kaudeksi 1992-93 Nhl liigaan Winnipeg Jetsin riveihin. Tulokaskaudellaan Selänne paukutti 76 maalia ja teki nhl historiaa. Jeejee.

Kaikkiaan Teukka taituroi 1451 pelaamassaan nhl ottelussa 1457 pistettä mikä on aika helkutin hyvin. Sillä ollaan änärin kaikkien aikojen listalla aika korkealla. 

Wikipediasta löytyi myös tällainen ennätys jonka rikkoutuminen voi olla melko hankalaa...

- NHL:n historian ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt yhden runkosarjakauden aikana neljä tasoitusmaalia ottelun viimeisen kolmen minuutin aikana.

Vapaa-aikanaan Teemu ajelee jollain kolmestakymmenestä autostaan ja saunoo kera Kalervo "Kale" Kummolan ja Jari "Kurrin Jari" Kurrin. Timo "Juti" Jutilakin haluais mukaan, mut ei ne sitä ota messiin. Luultavasti tämä johtuu rillimaisterismista. 

Teemu kaveraa myös iskelmätähti Arttu "mökkitie" Wiskarin kanssa. Yhdessä Teme ja Arttu "tuntematon potilas" Wiskari lauleskelevat karaokea, ovat siinä yhtä hyviä, veneillessään Teemun miljoona ökyveneellä, sillä mikä ei ole uponnut. Arttu "Sirpa" Wiskari on myös hyvää pataa Selänteen vaimon, Sirpan, kanssa. Hän soitti Sirpalle hittibiisinsä Sirpa ensimmäisenä ikinä. Oikeasti Arttu on vain hiilikopio Leevi and the Leavingsistä. 

Teemu on kokeillut joskus myös ralliautoilua sillä seurauksella että Kalelta murtui luita ja Raimo "Raipe" Helminen virtsasi verta kuukauden päivät. 

 Teemu Selänne, hieno mies jolla on hienot viikset. My hero.

Suosittelen muuten katsomaan Teemusta tehdyn Sel8nne dokumenttielokuvan, on todella hyvä ja koskettava kuvaus tämän suomalaisen urheilulegendan elämään. Myös Teemu kirja on kuulema lukemisen arvoinen.

(Tämä kirjoitus perustuu osittain todellisiin tietoihin, tuosta saunajutun paikkaansa pitävyydestä en ole varma. Todennäköisesti keksin sen.)

Seitsemän sinetin takana on viisaus

Olemme vaikean seitsemänen villasukkaparin äärellä. Mikäkö tästä tekee vaikean? No ainakin vähän haastava on se seikka, että käytin näihin seitsemää eri väristä lankaa. Aikaisemmin en ihan tässä mittakaavassa ole intoutunut vaihtelemaan värejä.

Toinen uusi kokeilu oli villasukkien höyryttäminen, minkä aion jatkossa tehdä kaikille tekeleilleni. Pienellä vaivalla sukat saavat edustavamman ulkonäön.

 Top 7 juuri nyt.

1. Harri Kauppinen - Linnut
Edesmenneen Beyond the Dream yhtyeen vokalisti Kauppinen julkaisi ensimmäisen kappaleen tulevalta soololevyltään. Ja vielä suomenkielellä! Olemme Harrin kanssa tunteneet tenavistan lähtien ja tulipahan sitä pyörittyä joskus mukana bänditouhuissakin, promokuvaajan ominaisuudessa... Mutta ne olivat niitä alkuaikoja. Jossain vaiheessa taidot eivät enää riittäneet :) Linnut kappaleesta on kuvattu myös video, jonka kuvauspaikalla tulee varmaan aina olemaan  sydäntäni lämmittävä merkitys.

2. Mokoma - elävien kirjoihin
Takaisin elävien kirjoihin. Levy on parasta mokomaa sitten Tämän maailman ruhtinaan hovi-levyn. Olin jo sisimmässäni luovuttanut bändin suhteen sillä noin 4 levyyn en ollut innostunut. Nyt olen. En tiedä mikä tässä uudessa levyssä on, mutta se vaan tuntuu raikkaalta.

3. Hannibal sarjan 2 kausi
Loistavat näyttelijät, mahtava juoni ja visuaalisesti näyttävä tv-sarja ajasta ennenkuin Hannibal Lecter jäi kiinni ja paljastui kannibaalimurhaajaksi. Netflixistä löytyy 2 kautta.

4. Dragon age inquistion
Takana on melkein 40 tuntia tätä peliä eikä loppua näy. Maailmapelastus käynnissä demonisia mörököllejä vastaan. Yksi pelin kivoimmista puolista on mukaan tarttuvat seuralaiset joiden keskinäisiä jutusteluja on mukava seurata. Saman firman mass effect sarja on myös loistava. Sen neljättä osaa odotellessa.

5. Kutominen
Kahdet sukat työnalla. Toiset kotona ja toiset töissä.

6. Äänikirjat
Olen taas innostunut äänikirjoista. Nyt kuuntelussa on Reijo Mäen huhtikuun tytöt. Ollut mainio tähän mennessä ja Juha Veijosen ääni sopii mainiosti äänikirjaan.

7. 100 päivää ilman...
Olen karkki-, sipsi-, limu-, alkoholi- ja leivoslakossa. Nyt on jäljellä 74 päivää. Viime maanantaina kun kävin veljeni kanssa Jyväskylän Lutakossa katsomassa Jess and the ancient onesia ja solstafiria, oli ensimmäinen kovempi koetinkivi. Olut olisi maistunut, mutta nyt tyydyin vissyveteen ja karpalomehuun. Donitsit olis kans hyvää.. Ja suklaa.... Suuuuukkkkllaaaaaaaa......

Kuus, kuus, kuus, taas valmistui villasukka uus

Wikipedia kertoi minulle että kuusi voi tarkoittaa seuraavaa:
+Lukusana
+Vuosiluku
+Havupuusuku
+Sukunimi

Lukusanoissa kuusi (6) on luonnollinen luku, joka tulee heti 5 jälkeen mutta ennen 7.

666 on niin sanottu pedonluku, mikä viittaa Iron Maidenin vuonna 1982 julkaistuun "The Number of the Beast" albumiin. Suomessa albumi nousi korkeimmillaan virallisen albumilistan sijalle 5. Levyltä löytyvät sellaiset ikivihreät klassikot kuin The Number of the Beast, Run to the Hills ja Hallowed Be Thy Name.

Vuosilukuna tarkoitetaan vuotta 6. Tuolloin vuosi alkoi juliaanisen kalenterin mukaan perjantaista. Vuotta kuusi pidetään Jeesuksen viimeisenä mahdollisena syntymävuotena. Samana vuonna myös Kiinan 14-vuotias keisari Ping Di kuoli juotuaan myrkytettyä viiniä.

Havupuusukuna kuusi esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla.  Sukuun kuuluu 30-50 lajia, tarkka lukumäärä ei ole selvillä, sillä kuuset tykkäävät risteytyä miten sattuu. Tärkeimpänä kuusilajina mainittakoon kausiluontoisesti ja maailmanlaajuisesti esiintyvä Joulukuusi.

En tunne ketään Kuusi nimistä.

Villasukka nro.6 oli tällä kertaakin vähän haastava. Kokeilin ensimmäistä kertaa vahvennettua kantapäätä ja erilaista kärkikavennusta. Lanka oli ostettu kirpputorilta ja myyjä oli ilmeiseti käyttänyt siitä osan, sillä aivan loppuun asti en samalla langalla päässyt.

Joulu, Vuoden synkin juhla.

Ainakin niille keillä ei ole ketään kelle soittaa. Eli Toisinsanoen laulu ja soitin yhtye Viikatteelle.

Viikatteen joululevy, vuoden synkin juhla, taisi olla ensi kosketukseni yhtyeeseen. Muistelisin kuulleeni sitä ensi kerran lukion kahviossa. Olisiko ollut ystäväni Olli joka sen oli tuonut sen kuunteluun. Oli kovaa kamaa.

Rautalankahevi versiot Sylvian Joululaulusta ja varpusesta jouluaamuna ovat edelleen joulusuosikkejani.

Tässäpä joululaulujen top 5

1. Jossain on kai vielä joulu - leevi and the leavings
2. Näin sydämeeni joulun teen - vesa-matti loiri
3. Sylvian joululaulu - Viikate
4. Last Christmas - wham
5. Jouluaattona kännissä - leevi and the leavings

(Mä en itsekkään ymmärrä että mikä perversio tuo wham oikein on.)

Joulun kunniaksi tein sukat nro.5. Varsinaiset sateenkaarisukat niistä tulikin. Työjälkeen olen melkoisen tyytyväinen. Seuraavalla kerralla pitää koettaa erilaista kantapäätä sekä kärkikavennusta.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille niille kahdelle lukijalle jotka tänne välillä eksyvät ;)

 

Hail to the Sea, baby!

Näin varmaan se Jacques Cousteau ajatteli seilatessaan Calypsollaan ympäri maailman meriä, tutkien ja pipo päässään jillaillen.

Seuraavaksi lyhyt Cousteau historiikki:

Jacques syntyi Saint-André-de-Cubzacissa, Ranskassa 11.6.1910. Jacques kuoli 25.6.1997 Pariisissa, sekin on Ranskassa.

Siinä välissä Jacques ehti rällätä kaikilla maailman merillä, tutkia meriä ja niiden pohjiakin, sekä tehdä itsestään muoti legendan käyttämällä punaista pipoa. Pipoa hän käytti paitsi muodollisista, myös käytännön syistä. Sukellusveneet eivät olleet kovinkaan lämpimiä paikkoja. Ja jostain syystä Cousteau posseineen ei seilannut pelkästään Karibian meren lämmössä...

Cousteau oli edelläkävijä laitesukelluksen ja  vedenalaisen kuvauksen kehityksessä  sekä tosi kova merien suojelia.Kaikin puolin hieno mies, jolla oli hieno pipo.

Cousteaun laiva, Calypso, laskettiin vesille 1941, palveli toisessa maailmansodassa ja 1950 irlantilainen Guiness miljonääri vuokrasi Calypson Jacques Cousteaulle hurjalla 1 frangin hinnalla. Calypso muuten upposi kertaalleen. Vuosi oli 1996. Laiva nostettiin 1998, ja vielä tänäpäivänäkin sen kunnostus on kesken. Laiva tai se mitä siitä on jäljellä, sijaitsevat Pirioun telakalla Ranskassa.

Olen siis tehnyt ensimmäisen piponi. Jacques Cousteaun kunniaksi nimesin sen Calypsoksi.

IV - One With the Storm

Neljänsien sukkien kohdalla minua innoitti suuresti Ghost Brigaden uutuus IV - one with the storm levy, joka on lyhyesti sanottuna vuoden levy.

Raskasta, kaunista musisointia, hienoja melodioita sekä laulu joka vaihtelee puhtaan laulannan ja karjumisen välillä... Joku siinä karjunnassa vaan toimii niin perkeleen hyvin. Se osuu johonkin syvälle suoraan mielihyväkeskukseen tai johonkin vastaavaan. Musiikki kuvaa sisäistä sielunmaisemaani aika täydellisesti. Erityisesti viimeinen suomenkielinen "Elämä On Tulta" kappale on aivan loistava. 

Jos levy on kuuntelematta niin nyt samantien levykauppa, tai spotifyyn ja kiekko kuunteluun!

Kuuntele spotifystä!

Ai niin ne sukat. Laaduntarkkailu kusee tällä kertaa isosti. Toinen sukka tuntuu hyvältä ja toinen vähän liian tiukalta. Lisäksi tuo lisäävän IV kantapäissä näyttää ihan siltä kuin olisin ne siihen päissäni laittanut. Ensi kerralla pienempää ja parempaa jälkeä. Taidan parit seuraavat sukat tehdä ihan yhdellä langalla ilman että lähden kikkailemaan, en selvästi ole siihen vielä valmis.

Vol.3 : sukalliset viestit

Kolmannet sukat ovat valmiit.

Hip hei. Työnjälki on edellisiä sukkia parempaa, kiva huomata kehittyneensä. Tätä työstäessä tuli kuunneltua slipknotin uutta levyä ja vanhaa kunnon Trio Niskalaukausta, kiitos spotifyn. Tuo numeroiden kirjailu saa parantua aika huomattavasti ennenkuin oon niihin tyytyväinen. Harjoitus tekee mestarin. 

Aikaisemmin tänään vähän suurentelin 1 sukkia, kun olin tehnyt niihin liian kapean osaston varpaille. Tein kavennukset normaaleilla sukkapuikoilla ja sen perään viimeistelin nämä. On muuten bambupuikot niiiiin paljon paremmat kuin metalliset puikot. 

Loppuun katkelma Timo Rautiainen & Trio Niskalaukausta: 

RAJATON RAKKAUS (villasukkia kohtaan)

niin jäi villasukat taas puolitiehen

itsestään oli luullut liikoja

Pakkaset tulevat purevammiksi

varpaita jo palelee

puikot käsissä keskellä pihaa

ei jaksa lankakerää potkia

mies katsoo taakseen tulosuuntaan

vain lankojaan seuranneet

miksi novitaan jäi hyvä kaava

miksei kuulu bambupuikkojen hellä kolina

Puikkoja ja lankoja riittäisi

kun vain neuloisi

vaikka lanka loppuu, ei puikot kulu

aina on tehty mitä aiottu

vaikka kaava on liian vaikea

ja lanka liian paksu

Toinen tuleminen...

Olin jo ensimmäistä sukkaa kutoessa päättänyt, että tulisin numeroimaan kaikki tekeleeni. Näin tietäisin kuinka monet sukat olisin tehnyt ja se lisäisi niihin jotain omalaatuista. Jokainen sukka olisi takuuvarmasti uniikki.

Nämä nro.2 sukat tuli aloitettua heti ensimmäisten valmistuttua. Ihan hienoimpia lankoja mitä olen koskaan nähnyt. Värikäs, mutta ei liian kirkas. Kuka sanoo että kaikkien villasukkien tarvitsee olla harmaita :)

Alku aina vaikeaa...

Tästä se kaikki alkoi. Ihan ekat itse tehdyt villasukat. Näiden värkkääminen alkoi oikeastaan jo keväällä 2014. Ehdin oppia varren oikeat ja nurjat sekä kantalapun... ja sitten totesin ettei näistä valmista tule.

Puoleksi vuodeksi unohdin koko homman, hautasin ekan sukan raakileen arkun pohjalle. Sitten lokakuun alussa löysin sen etsiessäni jotain aivan muuta. Päätin kokeilla josko tästä tulisi valmis. Ei tullut. Purin koko paskan ja aloitin alusta... Ja sen jälkeen purin ja taas aloitin alusta.

Kolmannella kerralla päätin viedä sukan maaliin vaikka mikä tulisi. Homma tökkäsi seuraavaksi kantapään kavennuksiin. Hakeuduin mestarin oppiin. Mestari opetti minua kärsivällisesti, ja jokin vain naksahti pääni sisällä, se oli verisuoni. No ei vaan. Opin kuin opinkin kantapään kavennuksen!

Sen jälkeen homma lähti käsistä. En ole ollut entiseni. Sain sukan valmiiksi. Pari ensimmäiselle syntyi nopeasti, kahdessa päivässä! Olin addiktoitunut. Ostin jopa bambupuikot, koska kuulin että ne pitävät vähemmän ääntä. En jäisi enää kiinni jos alkaisin neuloa. En enää pysty käymään kaupassakaan ilman että löydän itseni novitan lankahyllyltä. Help!